Historia

Ulvilan historiaa lyhyesti

Suomeen perustettiin keskiajalla kuusi kaupunkia: Turku 1290-luvulla, Ulvila v. 1365, Porvoo v. 1380-luvulla, Viipuri v. 1403, Rauma v. 1442 ja Naantali v. 1443. Kaupunkioikeudet Ulvilalle myönsi Ruotsin kuningas Albrekt Mecklenburgilainen 7.2.1365. Taustana oikeuksien myöntämiselle on nähty paljolti kauppapoliittiset tekijät sekä Tukholman edut. Ulvilalle annettiin Pohjanlahden kauppaoikeudet; samalla pyrittiin estämään karjalaisten purjehtiminen Pohjanlahdelta Tallinnaan.

Ulvila olikin keskiajalla koko Ruotsin valtakunnan pohjoisin kaupunki ja tärkeä valtakunnalle nimenomaan Pohjanlahden kaupan kannalta. Merkityksellistä Ulvilan kaupungin synnylle oli myös sijainti kaupankäynnin kannalta edullisella paikalla Kokemäenjoen suulla, josta oli hyvät yhteydet myös sisämaahan. 1500-luvulla Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa halusi kauppapoliittisista syistä keskittää kaupan Suomessa kolmeen kaupunkiin; Turkuun, Viipuriin ja Helsinkiin. Tämän vuoksi hän määräsi Ulvilan kaupungin porvarit muuttamaan Helsinkiin v.1550. Vierailu jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä porvarit saivat muuttaa takaisin kotikonnuilleen jo v. 1557.

Vastoinkäymiset seurasivat kuitenkin toisiaan, sillä maan kohoamisen myötä Ulvilan satama oli madaltunut kelvottomaksi suurten laivojen liikenteelle. Vuonna 1558 Juhana Herttua määräsikin kaupungin siirrettäväksi noin seitsemän kilometriä jokisuulle päin, jonne myös Ulvilan porvarit muuttivat. Näin Porin kaupunki sai alkunsa. Ulvila otti kaupunki -nimityksen uudelleen käyttöön 1.1.2000. Tällä haluttiin kunnioittaa kotikaupungin pitkää ja maineikasta historiaa ja samalla korostaa kaupungin modernia ilmettä ja kehityksen kärjessä kulkevaa yritystoimintaa